Mitä kaikkea tuon kuulutuksen jälkeen tapahtuukaan ihmisen mielessä?
Odotus tulevasta kohteesta, määränpäästä. Yhdellä kokous, jollain toisella lomamatka.
Joku menee tapaamaan läheistään. Joku saattaa lentopelkoisena puristaa rystyset valkoisina tuolin käsinojia. Yhtäkaikki, kone rullaa kiitotien päähän ja on valmiina nousuun. Moottorien kierrokset kasvavat. Kohta mennään.
Se lyhyehkö hetki, kun lentokone kiihdyttää ja siipien alle tulee nostetta, pyörät irtoavat maasta ja otetaan lisää korkeutta, on tunnelmaltaan jotenkin käsin kosketeltava. Miten monia ajatuksia tuohon hetkeen mahtuu omassa päässä - saati sitten parin sadan kanssamatkustajan päässä.
Ehdin käydä läpi päässäni Edu Kettusen kappaleen alun, suoda ajatuksen niille, joiden lennot ovat päätyneet tuhoon - miltä se on tuntunut matkustajista, entä omaisista, jotka ovat saaneet viimeiset puhelut rakkailtaan. Mietin myös lentokentän henkilökuntaa, heidän työtään. Ovatko he muistaneet kaiken tärkeän? Entä kapteeni, millä mielellä hän on tänään, onko hän varmasti läsnä ja skarppina?
Lopuksi juuri ennen kuin koneen pyörät irtoavat maasta, ehdin vielä hiljaa mielessäni rukoilla.
Enkelit ja kaikkein korkein, suojelkaa tätä lentoa, antakaa sen päästä turvallisesti perille. Samalla pyydän suojelusta myös niille rakkaita, jotka jäävät maan kamaralle.
Kone on saavuttanut lentokorkeuden. Turvavöiden valo piippaa. Tuntuu kuin moni hengittäisi taas.
Laskeutuessa koneessa on jälleen aika hiljaista, kun ihmiset odottavat, miten tasainen laskeutuminen on. Missä vaiheessa pyörät osuvat taas maahan, vauhti alkaa tuntua ja sitä toivoo, että jarrutus onnistuu. On kiitollinen olo, että pääsee turvallisesti perille.
Ja silti: lentäminen on turvallista. Jännää, mutta suhteellisen turvallista.
Myös unelmointi on jännää, mutta turvallista - aivan kuten lentäminen. Unelmointi on tärkeää, vaikka se voi välillä tuntua pelottavalta. Se pitää ihmisen elinvoimaisena.Kun tuhansia kiloja metallia nousee kerta toisensa jälkeen ilmaan ja laskeutuu päästen turvallisesti perille kohteeseen, se on omassa päässäni ihme. Miksei sitten omien unelmienikin olisi mahdollista nousta lentoon - saada ilmaa siipien alle?
Tärkeintä on antaa unelmilleen tilaa ja uskoa niihin. Kulkea niitä kohti yhtä rohkeasti kuin lentokapteeni lentää konettaan. Silloin tapahtuu ihmeitä!
