Minua hymyilytti lähtiessäni kävelemään hiekkatietä.
Katselin jylhiä rantakallioita, tunsin meren tuoksun ja puhdistavan lempeän merituulen.
Se tuntui juuri oikealta paikalta.
Ulkoilun jälkeen sain nauttia nepalilaisen ravintolan illallisesta.
Skoolasin vesilasilla, nautin ruoasta ja rauhallisesta fiiliksestä.
Päätin, että tällä kertaa avaan tunteeni rehellisesti, pistän kortit avoimena pöydälle.
Kävin läpi, mitä arvostan, mistä olen kiitollinen. Toivotin uudet asiat tervetulleeksi.
Tuntui ihan juhlalta!
En tiedä mitä ravintolapöydästä huokui, ehkä rakkaus tai tyytyväisyys juuri siihen hetkeen...ainakin hymy tarttui, sillä kaikki ihmiset vastasivat hymyyn kulkiessaan ohitse.
Nautin illasta todella paljon.
Niin sen kuuluu ollakin, että on helppo ja hyvä olla.
On tärkeää antaa aikaa ihmiselle, josta välittää.
Tänä iltana se on olin minä itse.
Kun töiden jälkeen oli vapaailta edessä, mietin hetken, kysynkö ystävää mukaan ulkoilemaan ja syömään. Olin melkein soittamassa, kun aloin kuunnella sydäntäni ja sitä mitä tarvitsin juuri sillä hetkellä: rauhaa, hiljaisuutta, hetken itseni kanssa.
Nuo olivat ihan huipputreffit - läsnäolevasti itselleni, nauttien!
Saatoin itseni kotiin, sytytin takkaan tulen ja kaivoin kitaran esille.
Tämä hetki. <3
