Tämä tietoinen valinta on yksi hyvinvoinnin palikoista. Kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin kuuluu monia palikoita. Minutkin valmentajaksi kouluttaneen Marika Borg:n mukaan hyvinvointi koostuu mielen asioiden lisäksi mm. liikunnasta ja ruokavaliosta. Nämä asiat vaikuttavat energiakiertoon.
Kokonaisvaltainen hyvinvointi on asia, jota haluan itsekin toteuttaa elämässäni: Lisätä tietoisia valintoja ja läsnäoloa, opetella lisää itsestäni ja huolehtia parhaani hyvinvoinnin palikoista.
Syksy oli jonkinlaista erityistä matkaa oman mielen kanssa. Nyt keväällä omasta aarrekartastanikin löytyy niin monipuolinen ja kehoa rakastava ruokavalio kuin voimaa ja tasapainoa tuova liikunta.
Tälläkin kertaa kartta on toiminut vahvana suunnannäyttäjänä mielelleni - ei siis ole pikkujuttu mitä siihen päätyy laittamaan. Niillä asioilla on taipumus toteutua helposti ja vaivattomasti ja ehkä ennen kaikkea yllättävästi.
Tänään on kulunut 8 viikkoa siitä, kun minulle yllättäen tarjoutui tilaisuus aloittaa paikallisessa, uudistetussa liikuntakeskuksessa asiakkaana. Se oli sopiva siirtymä kansalaisopiston jumpista, jotka keväällä aloitin tarkoituksena palauttaa mieleen joogaa lukuunottamatta hyllylle unohtunut liikunta.
8 mahtavaa viikkoa ovat muuttaneet jo tässä vaiheessa paljon. Elimistö on herännyt yli puoli vuotta kestäneestä talviunesta! Kehoon pakkautunut energia on alkanut taas virrata. Olen löytänyt kehostani unohtuneita lihaksia. Lapsetkin ovat tottuneet, että äiti käy välillä jumpassa ja yhdessä ollaan leikkimielisesti pullisteltu ja vertailtu hauiksia, sellaisetkin kun ovat alkaneet löytyä.
Keuhkot voivat paremmin. Kahdeksaan viikkoon en ole joutunut kertaakaan turvautumaan selkäkipujen takia särkylääkkeeseen ja itseasiassa selkäkivut ovat hävinneet - se jos mikä on voitto!
Mikään fitness-liikkuja minusta ei tule. Liikun omaksi ilokseni ja hyvinvoinnin takia.
Jumppaan haluan lähteä hyvällä mielellä ja ilolla.
Liikunnan lisääminen on ollut kaksijakoinen asia - toisaalta tervetullut asia elämään, toisaalta se on vaatinut niin pieniä kuin suuria hyppyjä epämukavuusalueelle. Hypyillä on ollut iso merkitys. Ne ovat laajentaneet mukavuusaluetta. Ihan niin kuin kaikki epämukavuusalueelle hyppääminen tekee, oli asia mikä hyvänsä. Olen huomannut, että kaipaan liikuntaa ja ulkoilua päivittäin ihan uudella tavalla.
Viikko sitten saavuin jumppasalille hieman myöhässä, juuri tunnin alkaessa. Viime tipassa saapuminen täpötäyteen jumppasaliin on matalan profiilin jumppaajalle vähän liian näyttävä sisääntulo, kun kaikkien päät kääntyivät katsomaan, kuka tulee paikalle. Ohjaaja huikkasi korokkeeltaan, että edessä oli paras paikka jäljellä. Juurikin niitä paikkoja, jotka useimmiten jäävät tyhjäksi ellei niitä täytä joku menevä fitness-jumppari.
Tunsin, että nyt hypätään epämukavuusalueelle ja lujaa. Nielaisin, hengitin syvään ja nyökkäsin ohjaajalle ja muille jumppareille hymyillen ja selvitin tieni naisten ohi korokkeen eteen. Samalla tajusin, että voin joko kärvistellä koko tunnin miettien, että takanani useampi kymmenen naista tuijottaa, miten suoriudun tunnista tai voin antaa mennä täysillä ja asenteella, nauttien rytmistä, musiikista, liikkeestä ja hiestä.
Valitsin jälkimmäisen - ja hetken kuluttua en enää edes muistanut koko asiaa. Itseasiassa ohjaaja oli aivan oikeassa siinä, että eturivissä oli paras paikka. Ohjaajaan sai katsekontaktin eri tavalla ja liikkeetkin näki selvemmin, kun kukaan pidempi ei heilunut edessä. Erittäin positiivinen kokemus siis. Sen jälkeen olen jopa nauttinut siitä, ettei ole ollut tarvetta rynnätä saliin varaamaan takanurkasta paikkaa, mikä on monelle tavisjumpparille tuttu kilpajuoksu. Kannustustakin on tullut, kun esimerkiksi tänään ohjaaja tervehti ilahtuneena: "Katos, sä olet siinä edessä, hieno homma!"
"Sussa on voimaa ja sä olet kaunis..ja sä olet vapaa, kuin metsäkauris..."
8 viikossa on tullut tehtyä tuonkin Aurinkokuningatar-kappaleen tahdissa useampi sata erilaista kyykkyä. Vaikka matkaa vielä on, niin mikään ei ole upeampaa kuin huomata, miten kunto on parantunut. Pieniä askeleita ja niiden myötä joka kerta huomaan, että muutoksia tapahtuu.
Kestävyys paranee, voima lisääntyy, pystyn paremmin liikkeisiin, jotka aikaisemmin olivat mahdottomia tai tuntuivat epämukavilta. Ihan mahtavaa huomata, mihin tällainen taviskin pystyy!
Tänään 8 viikon kunniaksi hurrasin mielessäni, kun tein tutun sarjan lopussa 8 syväkyykkyä aikaisempien peruskyykkyjen sijaan. Ruoan sijaan palkitsin itseni tulppaaneilla. Sekin näiden 8 viikon aikainen muutos: olen vaihtanut karkkipussin useamman kerran kukkiin.
Pienin kyykyin ja askelin siis suurta etenemistä - ja mukavuusalueen kasvattamista.
Kyykkytulppaanit :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti