Suomen lippu. Se oli puolitangossa, kun ajoin tänään töistä kotipihaan. Yhtäkkiä huomasin siirtyneeni mielen syövereihin. Kävin läpi monenlaisia ajatuksia. Kysymyksiä, kuten: Kuka on kyseessä? Vanha vai nuori? Onko se joku, jonka kanssa olen ollut talkoohommissa ja lumitöitä tekemässä yhtäaikaa? Ehkä joku, jota olen juuri jokin aika sitten tervehtinyt aamulla pihalla? Mitenhän omaiset voivat ja miltä heistä tuntuu?
Mieleen virtasi omia ajatuksia kuolemasta ja sielusta. Sielunvaelluksesta.
Jokaisella on toki omat ajatuksensa siitä, mitä meille tapahtuu kuoleman jälkeen. Minulle koko ihmisen matka on jollainlailla kaunis ja pyhä. Olemme oppimassa täällä tärkeitä asioita ihmisyydestä, toisistamme ja rakkaudesta - iloa, surua, kaikkia mahdollisia tunteita kohdaten.
Jokaisella on toki omat ajatuksensa siitä, mitä meille tapahtuu kuoleman jälkeen. Minulle koko ihmisen matka on jollainlailla kaunis ja pyhä. Olemme oppimassa täällä tärkeitä asioita ihmisyydestä, toisistamme ja rakkaudesta - iloa, surua, kaikkia mahdollisia tunteita kohdaten.
Tarkoitus olisi nauttia matkasta. Onnellisuudeksi sitä kai sanotaan. Enkä tarkoita vain sitä nami-nami-onnellisuutta, vaan onnellisuutta ja kiitollisuutta niistä pienistäkin asioista mitä elämässä on. Kiitollisuutta vaikkapa siitä, että meillä keskiverto taviksilla on asiat kuitenkin aika hyvin, vaikka elämä tarjoilee välillä kuoppia, joskus syviäkin. Olen pannut merkille, että usein ne, joille kuoppia osuu kohdalle jopa epäreilulta tuntuva määrä, ovat niitä, jotka valittavat vähiten. Ehkä he ovat oivaltaneet elämästä jotain arvokasta.
Noiden pohdintojen kanssa matkasin joogaan, jossa aiheena oli osuvasti onnellisuus, joka tulee ihmisen sisältä. Asia, johon voimme oikeastaan lopulta vain itse vaikuttaa. Tällä kertaa mieleni ei niinkään hiljentynyt harjoituksissa, vaan tuntui, että ajatukset ennemmin virtasivat mielen sopukoissa ja ottivat paikkansa. Tuli tarve kirjoittaa.
Meillä ihmisillä on valtavat voimavarat, kun vain valjastamme ne käyttöön. On mahdollisuus elää elämänmakuinen elämä kolmella "ärrällä": rohkeasti, rehellisesti ja rakastaen.
Meillä ihmisillä on valtavat voimavarat, kun vain valjastamme ne käyttöön. On mahdollisuus elää elämänmakuinen elämä kolmella "ärrällä": rohkeasti, rehellisesti ja rakastaen.
Sitten, kun on aika poistua täältä, sen voi tehdä rauha sydämessä, omaa elämäänsä kunnioittaen. Tai vaikka pieni pilke silmäkulmassa (Kyllä, uskon, että sieluillakin voi niin olla...).
Kävelin pihan poikki takaisin joogasta. Lippu oli jo laskettu. Sen kuva piirtyi vielä mieleeni:
Suomen lippu, niin nuutuneena siinä roikkumassa. Kai se kuvastaa tänne jääneiden ihmisten surua ja lopullisuutta enemmän, kuin hyvästejä lähteneelle.
Mielessäni näin lipun ylväästi lipputangon huipulla. Loisteliaasti lähettämässä tuon sielun matkaan. <3
Suomen lippu, niin nuutuneena siinä roikkumassa. Kai se kuvastaa tänne jääneiden ihmisten surua ja lopullisuutta enemmän, kuin hyvästejä lähteneelle.
Mielessäni näin lipun ylväästi lipputangon huipulla. Loisteliaasti lähettämässä tuon sielun matkaan. <3
(Teksti julkaistiin ensimmäisen kerran Facebookissa 22.3.2017)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti